221,3 kilometriä Gotway Monster Prolla?

Kun Veteran Sherman nousi sähköyksipyöräisten kärkikastiin, sen akun koko hämmästytti kaikkia. Teimme syksyllä 2020 käytännön toimintamatkatestin, jossa Markus ajoi Tallinnasta (Viro) 140 kilometrin päässä sijaitsevaan Pärnuun yhden päivän aikana yhdellä latauksella.

140km haaste Veteran Shermanilla. Saatavilla englanninkieliset tekstitykset.

Pian tämän jälkeen Gotway esitteli Monster Pron, joka oli monella mittarilla sähköyksipyöräisten jättiläinen – renkaan halkaisijan, akun koon, tehon, painon, toimintamatkan ja huippunopeuden osalta. Luonnollisesti houkutus tarttua Monsulla (Monster Prosta toisinaan käytetty lempinimi) vielä suurempaan haasteeseen oli suuri: tavoitteena oli ajaa Tallinnan ja Tarton välinen noin 195kilometrin matka.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Markus ajaisi Monsulla ja Mart seuraisi mukana Shermanilla niin pitkään kuin Shermanin akussa riittäisi virtaa. Yllättäen Markus kuitenkin vilustui vain päivää ennen lähtöä, joten Monsterin ajaminen jäi Martin tehtäväksi. Ystävämme ja Voltriden asiakas Rocco, jolla oli ollut Monster Pro noin puolen vuoden ajan, lainasi meille Monsterinsa tätä matkaa varten. Suuret kiitokset hänelle!

Suuri kysymys kuitenkin oli: pääsisikö Monster Pro ylipäätään Tarttoon asti? Riittäisikö akun kapasiteetti koko matkalle? Lähtökohdat eivät vaikuttaneet kovin lupaavilta, kun tarkastelimme Shermanilla Pärnuun tekemämme 140 kilometrin ajon tietoja: energiankulutus oli keskimäärin 22Wh/km ajonopeuden ollessa noin 25–30km/h. Tuolloin lämpötila oli kuitenkin noin 8 astetta ja koko matka ajettiin seisten. Tarttoon asti pääsemiseksi samalla energiankulutuksella tarvittaisiin peräti 4300Wh akku! Vaihtoehtoisesti kulutus pitäisi saada laskettua 18 Wh/km tasolle. Muuten Tarttoon asti ei yksinkertaisesti päästäisi.

Gotway Monster Pro -testipäivän aamu

Herätys klo 6.30 ja vilkaisu ikkunasta ulos – naapuritalojen katot olivat kauttaaltaan märkiä. Ei paras mahdollinen päivä lähteä ajamaan onttorakenteisella moottorilla varustetulla sähköyksipyöräisellä, joka on altis veden pääsylle moottoriin. Nopea soitto laitteen omistajalle vahvisti epäilyksemme: ”Minä en lähtisi”, kuului vastaus. Viesti oli selvä. Ajo pitäisi perua. Hups!

Kun kokoonnuimme lähtöpaikalle, päätimme vielä tarkistaa tien kunnon muutaman kilometrin päässä kaupungista. Kävi ilmi, että tie oli suurimmaksi osaksi kuiva. Matkaan siis!

Vertailun vuoksi tässä hieman tietoja sähköyksipyöräisestä ja ajajasta. Laite painoi 43,1kg ja ajaja varusteineen 84,9kg, joten kokonaispainoksi tuli 128kg. Ennen testiä laitteella oli ajettu 7 500 km ja ajajalla oli takanaan 5 000km sähköyksipyöräisellä – tosin Monster Prolla näistä vain 1 km. Renkaana oli Michelin Pilot Street (24,2″), jonka rengaspaine oli 2,1 baaria. Sääkään ei ollut paras mahdollinen: ulkolämpötila oli 14 °C. Akku oli kuitenkin täynnä, jännite 99,9V, ja me kaikki olimme varsin innoissamme.

Lähtö

Matkaan lähdettiin klo 8.55 Tallinnan itälaidalta. Huh! Ensimmäinen kokemus Monster Prolla istuen ajamisesta oli melkoinen yllätys. Laitteen valtavan koon ansiosta polvet eivät kuitenkaan nousseet epämukavasti rintaa vasten. Istuin oli napattu viime hetkellä mukaan Gotway MSPä, sillä olimme tulleet siihen tulokseen, ettei Tarttoon asti olisi mitään mahdollisuutta päästä seisten ajaen. Ilmanvastus olisi yksinkertaisesti liian suuri.

Polkupyörällä ajettaessa ilmanvastus on jo noin 15km/h nopeudessa yhtä suuri kuin vierintävastus. Sähköyksipyöräisellä tarkkaa lukemaa ei ole tiedossa, mutta istuen ajettaessa tilanne lienee suunnilleen sama. Seisten ilmanvastus kasvaa entisestään. Kun nopeus nousee 25–30km/h, ilmanvastuksen osuus kokonaisvastuksesta on jo noin 80–85%. Asetimme nopeusvaroituksen 32km/h, jotta vauhti ei pääsisi nousemaan liian suureksi. Martin tavoitteena oli myös pitää ajoasento mahdollisimman aerodynaamisena.

Moottoriteiden välttämiseksi meidän piti suunnata kaupungista ulos pieniä sivuteitä pitkin. Huvittavaa kyllä, kukaan ei ollut etukäteen tarkistanut, mitä teitä meidän oikeastaan pitäisi ajaa. Ensimmäiseksi piti siis kaivaa puhelimesta Google Maps esiin ja tarkistaa reitti. Pysähtymään ei tietenkään ryhdytty, vaan reittiä tutkittiin vauhdissa 😉 Googlen avusta huolimatta onnistuimme eksymään kahdesti. Toisella kerralla päädyimme kuoppaiselle ja kiviselle hiekkatielle. Tällaisilla teillä akku ei mitenkään riittäisi Tarttoon asti.

Ensimmäisten 10 kilometrin jälkeen akkua oli jäljellä 89%. Nopea laskutoimitus ei juuri nostanut tunnelmaa. Mitä ihmettä? Niille, jotka seuraavat ajaessaan myös akun jännitettä, ilmiössä ei ole mitään uutta: akun varaustaso laskee alussa tavallista nopeammin. Silti 11 prosentin kuluminen ensimmäisten 10 kilometrin aikana tuntui hieman huolestuttavalta, kun edessä oli vielä 185 kilometriä.

Ennen matkaa olimme tutustuneet myös muiden Monster Prolla tekemiin toimintamatkatesteihin. Etelä-Kaliforniassa Marty Backe oli päässyt 101 mailia eli 167km noin 20Wh/km kulutuksella ja ajanut koko matkan seisten. Puolassa Wrongway puolestaan oli ajanut istuen ja saavuttanut 219 km toimintamatkan noin 16Wh/km kulutuksella. Heidän ajonopeutensa olivat lähellä meidän vauhtiamme, noin 25–35km/h, keskinopeuden jäädessä alle 30km/h. Molemmat testit oli kuitenkin ajettu kahden päivän aikana ja lämpimämmässä säässä kuin meidän testimme.

Näiden tulosten perusteella meille oli selvää, että ainoa realistinen tapa päästä Tarttoon asti oli ajaa istuen. Energiankulutus saisi olla enintään 17,5Wh/km. Siinä oli tavoitteemme.

Matkalla

Ensimmäisten 20 kilometrin jälkeen alkoi tuntua siltä, että homma oli hallussa. Olimme löytäneet vähäliikenteiselle maantielle, ja Monster Pro tuntui mukavalta ja helposti hallittavalta. Suuren kokonsa ja massansa ansiosta se kulki erittäin vakaasti. Saavutimme pyörällä ajavan vanhemman miehen, joka alkuhämmästyksestä toivuttuaan kysyi: ”Onko tuo kurkkukärry?” Emme vieläkään tiedä, mistä hän keksi vertauksen, mutta ainakin keskustelu lähti hyvin käyntiin ;). Kurkkukärryllä Tarttoon siis. Tosin mies ei suostunut uskomaan, että olimme oikeasti matkalla Tarttoon asti.

Videotiimi seurasi Martia turva-autolla. Sama järjestely oli toiminut hyvin myös edellisellä Pärnun-matkallamme. Ohittaville autoille siitä aiheutui hieman ylimääräistä vaivaa, mutta sähköyksipyöräisellä ajavalle Martille turva-autosta oli suuri apu. Aina kun päätien vieressä kulki pyörätie, käytimme tietenkin sitä. Koko matkasta pyöräteitä kertyi noin 20 kilometriä.

Emme vieläkään tienneet varmasti, kuinka pitkälle akku lopulta riittäisi, joten tarkistimme tilanteen sovelluksesta aina silloin tällöin. 30 kilometrin kohdalla akkua oli jäljellä 83%. Edellisten 20 kilometrin aikana varausta oli siis kulunut vain 6 prosenttia eli 3 prosenttia kymmentä kilometriä kohden. Ei lainkaan huono tulos.

Tien kunto näytti vaikuttavan energiankulutukseen yllättävän paljon – ja teiden kunnossa todellakin riitti vaihtelua. Myös Martin ajoasennolla tuntui olevan selvä vaikutus. Kun hän painautui mahdollisimman pieneen ja aerodynaamiseen asentoon, lähes kuin uimari Monster Pron päällä, kilometrikohtainen energiankulutus laski.

Kun matkaa oli takana 52 km, akkua oli vielä 72% ja jännite 93,8V. Alkoi jo näyttää siltä, että mahdollisuutemme päästä perille asti olivat huomattavasti paremmat.

100 kilometrin kohdalla, eli suunnilleen matkan puolivälissä, pysähdyimme Järva-Jaanin kylässä. Siellä huomasimme, että pienestä kylästä löytyi yllättävän laaja palo- ja hyötyajoneuvoille omistettu museoalue. Aika mainio ja hieman erikoinenkin paikka videon kuvaamiseen.

Sitten oli lounaan aika. Ei Monster Pron, vaan meidän. Akkua oli tässä vaiheessa jäljellä 49%. Mitä veikkaisit – päästäisiinkö perille asti vai jäisikö matka kesken? Facebook-seuraajiemme keskuudessa yleinen veikkaus tuntui olevan, että pääsisimme joko juuri ja juuri perille tai jäisimme vain muutaman kilometrin päähän Tartosta.

Järva-Jaanista lähdettyämme Mart näpytteli taas puhelintaan ajon aikana ja oli vähällä törmätä keskellä tietä kulkevaan kanaan. Sähköyksipyöräisellä ajaessa keskittymistä ei siis kannata herpaannuttaa hetkeksikään – koskaan ei tiedä, mitä tielle osuu.

120 kilometrin kohdalla akkua oli jäljellä 39%. Samalla tien kunto alkoi heikentyä. Paikoin tie muistutti lähinnä hiekkatietä, jonka päälle oli vedetty ohut kerros asfalttia. Vaikutus näkyi heti energiankulutuksessa, joka lähti nousuun.

Kiertotiellekö?

Täysin yllättäen edessämme oli 15 kilometrin kiertotie. Päätien siltaa kunnostettiin ja tie oli suljettu liikenteeltä. Koska sillan oli määrä avautua uudelleen jo kymmenen päivän kuluttua, toivoimme, että siitä olisi ehkä jo sen verran valmiina, että pääsisimme jotenkin joen yli.

Sillan betonirakenne olikin jo valmis, mutta siinä oli yksi ongelma: sen pintaan oltiin juuri levittämässä jonkinlaista liima-ainetta. Työntekijät eivät tietenkään voisi päästää meitä ajamaan sen yli. Sillan molemmilla reunoilla kulki kuitenkin noin 30 cm leveä betonireunus. Työmaan vastaava ehdotti, että Mart voisi ylittää joen sitä pitkin. Turva-auton pitäisi puolestaan ajaa 15 kilometrin kiertotie.

Mart: Joo, rakennusmiehiä kiinnosti kovasti, millä ihmeellä oikein ajoimme. Kun he kuulivat, että olimme matkalla TUOLLA HÄRVELILLÄ aina Tarttoon asti, he innostuivat kunnolla ja halusivat auttaa meitä jatkamaan matkaa. Pomo jopa kysyi, eikö sillä ajaminen ole vaarallista – varsin epätavallinen kysymys sähköyksipyöräisestä puhuttaessa :). Koko reissun vaarallisin hetki taisi kuitenkin olla juuri tuon sillan ylittäminen aivan sen reunaa pitkin.

Riittääkö akku perille asti?

160 kilometrin kohdalla akkua oli jäljellä 24% ja jännite näytti 83,8V. Ei hullummin. Polar-mittari näytti ajetuksi matkaksi 149 km, joten sen ja Monster Pron mittaaman matkan välillä oli noin 7% ero. Tienvarsien kilometrikyltteihin verrattuna Polar vaikutti hieman tarkemmalta, vaikka sekin näytti ajetun matkan hieman todellista lyhyempänä. Tunnelma oli korkealla ja perille pääseminen alkoi tuntua mahdolliselta. Matkaa oli kuitenkin vielä noin 40km. Tiesimme myös, että Tarton lähestyessä maasto muuttuisi mäkisemmäksi, mikä lisäisi energiankulutusta.

Emme kuitenkaan tienneet, että edessä odotti vielä yksi tietyömaa. Asfalttia oli jyrsitty pois noin 10 kilometrin matkalta, ja jyrsintäurissa ajaminen sai Martin lähes menettämään tasapainonsa. Myöhemmin hän kuvaili tätä koko päivän vaikeimmaksi osuudeksi. Myös akku kärsi huonosta tienpinnasta selvästi. 180 kilometrin kohdalla varausta oli jäljellä enää 8%, ja Tarttoon oli vielä noin 20km. Perille pääseminen ei enää vaikuttanut kovin realistiselta.

Viimeiset kilometrit olivatkin melkoisen jännittäviä. Matkaa oli jäljellä 3,5km ja akkua vain 1%. Monster Pron omistajan mukaan laitteelle on tyypillistä, että akun näyttäessä 0% sillä pystyy ajamaan vielä jonkin verran. Kuinka pitkälle, sitä ei kukaan osannut sanoa.

198,8 kilometrin kohdalla akun varaustaso näytti 0% ja jännite 79,9V. Viimeinen nousu ennen Tarttoa oli vienyt loputkin akusta. Monster Pro jatkoi silti matkaa 25–28km/h nopeudella ilman varoituspiippauksia.

Perillä

Saavuimme Tarttoon klo 18.10 – kyllä, kyllä, kyllä! Monster Pron matkamittari näytti 201,1km ja Polar 187km. Akun varaustaso pysyi sitkeästi 0 prosentissa ja jännite oli 78,4V. Koko matkaan kului 9 tuntia 15 minuuttia, josta varsinaista ajoa oli noin 7,5 tuntia. Keskimääräinen energiankulutus jäi 15Wh/km – selvästi parempi tulos kuin olimme odottaneet. Monster Pro siis selviytyi matkasta. Entä ajaja?

Mart: 7,5 tuntia tämän liikkuvan ”kurkkukärryn” kyydissä ei ollut mikään helppo suoritus. Fyysisesti se ei tietenkään vastaa esimerkiksi maratonin juoksemista, mutta suurin haaste oli joutua istumaan lähes samassa asennossa tuntikausia. MSP istuin oli todellinen pelastus – etenkin takapuolelle. Siitä huolimatta 150 kilometrin jälkeen takaisin istumaan laskeutuminen ei enää erityisemmin houkutellut. Kipua alkoi tuntua yllättävissäkin paikoissa, kuten vasemmalla kyljellä ja jaloissa polvista alaspäin. Mutta sellaisista ei paljon valiteta, kun takana on juuri onnistuneesti ajettu yli 200 kilometrin matka!

Loppusanat

Koska Monster Prossa tuntui olevan vielä enemmän virtaa jäljellä kuin olimme odottaneet, päätimme jatkaa ajamista niin pitkään kuin mahdollista. Marty Backen tulos oli jo ylitetty, joten jäljellä oli enää yksi tavoite: rikkoa Wrongwayn saavuttama 219,3 kilometrin ennätys.

Monster Pro kulki ongelmitta noin 218 kilometriin asti, jolloin varoituspiippaukset alkoivat. Tilt-back aktivoitui 220 kilometrin kohdalla, ja lopulta 221,3 kilometrin kohdalla se oli niin voimakas, ettei ajamista voinut enää jatkaa. Täydellinen päätös pitkälle päivälle.

Kun laskelmia hieman tarkennettiin, Monster Pron akun todelliseksi käytettävissä olevaksi kapasiteetiksi saatiin 3258Wh (Gotwayn tehdas ilmoittaa nimelliskapasiteetiksi 3600Wh). Laskelma perustuu 3,1 voltin kennojännitteeseen, jossa alijännitesuojaus aktivoituu. Valmistajan tietojen mukaan Samsung 21700 50E -kennon todellinen käytettävissä oleva kapasiteetti 3,1–4,2 voltin jännitealueella on 4,65Ah. Näin laskettuna todelliseksi energiankulutukseksi saatiin 14,7Wh/km. Ei lainkaan huono tulos.

Monster Pro toimi koko matkan ajan ongelmitta. Myös lämpötila pysyi odotetusti alhaisena. Selvää kuitenkin on, ettei Monster Prolla ole tarkoitus ajaa tällä tavalla päivittäin – tämä sähköyksipyöräinen on tehty vauhtiin. Niinpä mielessä pyörii jo seuraava haaste. Jos sinulla on idea siitä, mitä meidän kannattaisi kokeilla seuraavaksi, kerro meille.

PS. Jos suunnittelet omaa toimintamatkatestiä, ilmanvastuksen pienentäminen on avainasemassa. Maltillinen, esimerkiksi 15–20km/h nopeus auttaa. Myös otsapinta-ala kannattaa pitää mahdollisimman pienenä: pyri olemaan ilmavirrassa kuin lapio, älä kuin tiiliskivi. Renkaan kannattaa olla mahdollisimman kapea ja vierintävastukseltaan pieni, ja rengaspaineen noin 3 baaria. Valitse mahdollisimman hyväkuntoisia ja tasaisia asfalttiteitä, vältä mäkiä ja pyri minimoimaan pakolliset pysähdykset. Jos painat noin 50kg, Monster Prolla pitäisi näissä olosuhteissa olla mahdollista ylittää jopa 300 kilometrin toimintamatka.